Syksyllä loppuunmyyty Chelsea Girls uusitaan la 21.5.

”Chelsea Girls on monumentti elokuvan perusluonteesta”, toteaa Mika Taanila. Palkittu taiteilija ja elokuvantekijä saapuu uudelleen toukokuussa Orioniin esittämään tuplaprojisointina 16 mm:n filmiltä nähtävän Andy Warholin ja Paul Morrisseyn tarunhohteisen teoksen vuodelta 1966. Viime syyskuussa erikoisnäytös myytiin loppuun.

Chelsea Girls on yksi 1960–70-lukujen taitteen amerikkalaisen uuden aallon tunnetuimpia kokeellisen elokuvan teoksia. Kahdella projektorilla samanaikaisesti esitettävä yli kolmituntinen elokuva oli aikanaan yleisömenestys, eikä ole menettänyt maagisuuttaan vuosikymmenten saatossa.

Elokuvan projisoinnista vastaava Mika Taanila palkittiin viime vuonna Ars Fennicalla. Hänen tuorein elokuvansa Mannerlaatta sai ensiesityksensä Berlinalen elokuvajuhlilla helmikuussa ja sitä on sittemmin esitetty mm. Kiasmassa. Alla Taanilan haastattelu, joka julkaistiin alunperin 28.8.2015 ennen Chelsea Girlsin edellistä, loppuunmyytyä näytöstä.

Elokuvateatterikontekstissa tuplaprojisointi on harvinainen ilmaisukeino, jossa on omat haasteensa. Mikä vaikutus sillä on tässä elokuvassa? Minkälaiseen efektiin Warhol ja Morrissey pyrkivät?

Uskon, että Warhol ja Morrissey halusivat pois tarinallisuudesta. Katsoja saisi aiempaa vapaammin vain nauttia ihmisten läsnäolosta kameran edessä vailla pinnistelyä, että täytyy ymmärtää jotain tai pysyä mukana juonen kulussa. Toisaalta tuplaprijoisointia voi halutessaan tulkita dualismin, ihmismielen jakautumisen tai jopa skitsofreenisuuden vinkkelistä.

Onko niin, että koneenkäyttäjä voi itse valita episodien esitysjärjestyksen ja vaikuttaa ääneen? Kuinka valmistaudut esitykseen?

Koneenkäyttäjillä on suhteellisen tarkat Warholin laatimat ohjeet kelojen vaihdoista ja niihin liittyvistä ääniasetuksista. Pientä improvisointivaraa ohjeistuksessa toki on, joten jokainen Chelsea Girlsin esitys on aina uniikki. Valmistaudun omalta osaltani Orionin esitykseen konsultoimalla Peter Gidalia, joka on kivikova Warhol-spesialisti. Hän näyttää Chelsea Girlsin aina kerran vuodessa Lontoossa.

Kuratoit vuonna 2008 New American Cinema -sarjan Orioniin. Mikä mielestäsi Andy Warholin merkitys on tuon aikakauden, amerikkalaisen uuden aallon elokuvalle?

Warhol toi underground-elokuvan laajemman yleisön tietoisuuteen. Chelsea Girls oli ensimmäinen kaupallisessa levityksessä ollut underground-elokuva ja se tuotti aikanaan suuret lipputulot, vaikka sen esittäminen vaati aina teattereilta teknisiä erikoisjärjestelyjä.

Onko Chelsea Girls mielestäsi enemmän ajankuvaa ja näyte kokeellisen elokuvan historiasta vai onko sillä jotain muutakin annettavaa nykykatsojalle? Onko se edelleen ajankohtainen?

Chelsea Girls on edelleen jopa häiritsevän ajankohtainen, tyhjentymätön. Siinä yhdistyy dokumentaarinen direct cinema, psykodraama ja expanded cinema ainutlaatuisella tavalla. Se ei yritä rationalisoida kaaosta. Nykytermein ilmaistuna se on installaatio. Chelsea Girls on monumentti elokuvan perusluonteesta.

Warholin elokuvat ovat aina luonteeltaan taltiointeja. Muistelen hänen puhuneen haltioituneena siitä, kuinka mahtavaa olisi vain nähdä kuinka 1600-luvun ihminen kävelee. Minulle Chelsea Girls onkin ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaita dokumentaarisia elokuvia, välitöntä läsnäoloa ja ajankuvaa, vailla pakotettua viihdyttämistä ja kaavamaista rakennetta. Chelsea Girls on leimallisesti elokuvateatterikokemus. Hauraasta tuplaprojisointi-tekniikasta johtuen sitä ei voi lainkaan katsoa tietokoneen ruudulta tai edes DVD:ltä. Eikä se onneksi ole läheskään täydellisenä laitoksena edes saatavilla digitaalisena.

Chelsea Girls elokuvateatteri Orionissa (Eerikinkatu 15, Helsinki) la 21.5. klo 18.30 • liput 8 € / KAVIn klubikortilla 6 €