Hei vanhempi: tunnetko SINÄ ikärajat?

Kuukausi sitten julkaistiin KAVIn ja Cuporen selvitys huoltajien ikärajatietoisuudesta. Projektitutkija Saana Korva pohtii tässä blogikirjoituksessa selvityksen tuloksia ja syitä niiden taustalla.

Nykyisen kuvaohjelmalain voimaantulosta on kulunut kaksi vuotta.  Lain myötä elokuvien ja tv-ohjelmien ikärajat muuttuivat. Ne yhtenäistettiin digitaalisten pelien ikärajojen (PEGI) kanssa; niitä pyrittiin selkiyttämään ja päivittämään aikansa mediatarjontaan sopiviksi – median haitallisilta sisällöiltä lapsia parhaiten suojaaviksi.

Vuonna 2013 MEKU teetti yhdessä Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiön kanssa selvityksiä siitä, miten nykyiset ikärajat toimivat ja miten niihin suhtaudutaan. Puhelinhaastattelussa vastaajina oli 1001 suomalaista, alle 18-vuotiaiden lasten huoltajaa. Huoltajilta kysyttiin mm. kuinka hyvin he tuntevat ikärajat, miten he suhtautuvat niihin ja noudattavatko he niitä omien lastensa kohdalla. Tulokset ovat kiinnostavia.

Tulosten mukaan suuri osa vanhemmista ei tiedä elokuvien, tv-ohjelmien tai pelien ikärajoja. Parhaiten elokuvien ja tv-ohjelmien ikärajoista tunnetaan ikäraja 18, jonka osasi nimetä 61 prosenttia kyselyyn vastanneista vanhemmista. Noin joka toinen vanhemmista tunsi muut elokuvien ja tv-ohjelmien ikärajat. Digitaalisten pelien ikärajat tunsi vain noin kolmasosa vanhemmista, vaikka pelikonsoli löytyi kolmen viidestä vastaajasta kotoa.

Ikärajojen tunnettuus on kohtalaista siihen nähden, että kyselyn aikaan nykyiset ikärajat olivat olleet voimassa vasta hieman yli vuoden. Yllättävää kuitenkin on, kuinka moni ei tiennyt (tai arvannut) edes ikärajaa 18, johon liittyy Suomen laissa ehkä eniten oikeuksia tai rajoituksia. Toisaalta, sama tulos on saatu usein aiemminkin.

Miksi ikärajoja ei tunneta?

Syy, miksi ikärajatuntemuksella ei loisteta, voi johtua siitä, ettei ikärajoja ja niiden noudattamista pidetä siinä määrin tärkeänä, että niistä olisi otettu selvää. Toisaalta, suurin osa kyselyyn osallistuneista vanhemmista kertoi kiinnittävänsä huomiota ikärajoihin elokuvien ja tv-ohjelmien yhteydessä sekä Dvd/Blu ray-tallenteiden kansissa. Yli 80 prosenttia huoltajista kertoi myös noudattavansa ikärajoja yleensä tai ainakin joskus, ja vain muutama huoltaja tuhannesta oli sitä mieltä, ettei ikärajoja tarvita lainkaan. Myös tv-ohjelmien ikärajoihin perustuvia esitysaikoja piti suurin osa hyvänä. Luultavasti onkin niin, että vaikkei ikärajoja osata ulkoa, niitä noudatetaan siinä hetkessä, kun lapsi haluaa katsoa elokuvaa tai pyytää ostamaan peliä.

Vain kohtalainen tuntemus ikärajoista voi johtua myös siitä, etteivät kaikki haluaisi niitä sitoviksi. Selvityksen mukaan yli puolet vanhemmista haluaisi ikärajat joko pelkiksi suosituksiksi tai vain osan ikärajoista sitoviksi (esimerkiksi ikärajan 18) ja osan suosituksiksi.  Näin ehkä siksi, että ikärajoja on käytännössä hankalaa valvoa muualla kuin elokuvateatterissa. Vanhemmat itse päättävät mitä kotona katsellaan tai pelataan. Lisäksi on hankalaa valvoa ikärajojen noudattamista silloin, kun media kulkee lapsen mukana kodin ulkopuolella tai kaverin kotona saa pelata myös sitä ikärajan 18 saanutta peliä.

Ikärajat + mediakasvatus

Nykyisen kuvaohjelmalain mukaan ikärajat ovat sitovia. Ohjelmien ikärajoista on oltu ja tullaan varmasti aina olemaan monta mieltä; sen minkä toinen katsoo vaarattomaksi viihteeksi, voi toinen kokea oikeasti ahdistavaksi. Tulosten mukaan vanhemmat pitävät ikärajoja kuitenkin tarpeellisina, vaikkei niitä aina noudatettaisikaan. Ikärajat auttavat arvioimaan ohjelman tai pelin sopivuutta lapselle, vaikkei se ole aina helppoa - etenkään pienen katsojan näkökulmasta, jonka todelliseen mediakokemukseen voi olla aikuisen vaikeaa samaistua.

Jotta lapset itse oppisivat huomioimaan ikärajat ja muut ohjelman sisältöä kuvaavat merkit, tarvitaan mediakasvatusta ja perheen omia pelisääntöjä. Ohjelmista ja peleistä keskusteleminen lapsen kanssa sekä vanhemman oma esimerkki tietoisesta mediaan suhtautumisesta tukee lapsen mediataitojen kehittymistä. Viime kädessä – silloin kun vanhempi tai palvelun tarjoaja ei siihen pysty – mediataidot auttavat lasta suojautumaan myös median haitallisilta vaikutuksilta. Paitsi turvataitoja, mediataidot ovat myös median käyttöä monin tavoin rikastavia taitoja. Elokuvien ja tv-ohjelmien katselusta tai pelien pelaamisesta saa enemmän irti, kun osaa tulkita kokemaansa, keskustelee ja kokeilee itse miten media toimii.

Lisää selvityksen tuloksia pääset lukemaan täältä.

Saana Korva, projektitutkija
Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cupore