”Tupakka, viina ja villit naiset ne sotkee sun pään”

Miten elokuvien ikärajakriteerit muuttuvat? Miten huumeet vaikuttavat ohjelman ikärajaan? Mihin asioihin ikärajat useimmin perustuvat?

Ikärajojen perusteena olevia haitallisuuskriteerejä päivitetään yleensä muutamien vuosien välein. Päivityksen kimmokkeena voivat olla niin yleisöltä kuin luokittelijoilta tuleva palaute sekä valvovan viranomaisen oma arvio päivitystarpeesta. Myös asenteisiin heijastuvat yhteiskunnalliset muutokset sekä ikärajaperusteisiin liittyvä tutkimustieto vaikuttavat ikärajojen perusteisiin. Viimeisimpänä KAVIn luokitteluyksikön uudistustyön alla ovat olleet huumeisiin liittyvät ikärajakriteerit, jotka päivitettiin tämän vuoden tammikuussa.

Miksi esimerkiksi huumeiden käytön näkeminen elokuvassa voi olla alaikäiselle haitallista? Päihteiden käytön haitalliset vaikutukset perustuvat lähinnä mallivaikutuksiin eli siihen tapaan, miten asiat on ohjelmassa kuvattu. Ikärajan kannalta merkittävämpää on päihteiden käytön ihannoiva kuvaaminen kuin sellainen kuvaaminen, jossa päihteiden käyttöä esitetään kriittisesti tai neutraaliin sävyyn. Esimerkiksi huumeidenkäytön kuvaaminen arkipäiväisenä asiana saattaa antaa nuorelle katsojalle vaikutelman käytön ongelmattomuudesta.

Ikärajan asettaminen huumeidenkäytön perusteella edellyttää siis aina itse käytön esittämistä, pelkkä huumeista tai alkoholin käytöstä puhuminen ei yleensä aiheuta ikärajaa. Se, onko tarpeellinen ikäraja 12 tai 16, tai kenties jopa 18, on kahden kauppaa: toisaalta vaakakupissa painaa lastensuojelullinen näkökulma ja toisaalta sananvapaus, vapaus vastaanottaa viestejä.

Suomessa käytössä olevista neljästä haitallisuusperusteesta – väkivalta, ahdistus, seksi ja päihteet – viimemainittu esiintyy ikärajaperusteena harvimmin. Vuonna 2015 päihteet olivat ikärajan asettamisessa määräävänä tekijänä hyvin harvoin. Kaikista luokitteluista vain noin yksi prosentti perustui huume-, tai tarkemmin sanottuna, päihdekriteereihin.

Toisaalta on tapauksia, joissa päihdekäyttöä elokuvassa esiintyy, mutta jokin muu haitallisuuskriteeri nousee ikärajan kannalta ratkaisevaksi tekijäksi. Vuonna 2015 luokitelluista ohjelmista ”kaikille sallittu” -ikärajan sai 45 %, kun taas yllämainituista neljästä haitallisuuskriteereistä useimmin käytetty ikärajaperuste oli ahdistus. Noin 27 % ikärajoista perustui viime vuonna ahdistavaan sisältöön.

Elokuvien ja televisio-ohjelmien ikärajoissa alkoholi katsotaan haitalliseksi vain jos sitä ohjelmassa nauttivat selvästi alaikäiset henkilöhahmot ilman sen suurempia ikäviä seurauksia. Päihdekriteeristö poikkeaa muista haitallisuuskriteereistä yhdellä tavalla: ikäraja 7 ei ole käytössä. Osa huumeidenkäyttöön liittyvistä kohtauksista eivät tulkinnallisuutensa vuoksi välttämättä aukene kokemattomille katsojille. Se, että lapsi ei täysin hahmota kaikkia kerronnan viitteitä katsotaan yleensä häntä suojaavaksi seikaksi, jos asia ei ole salamyhkäisen ahdistava. Vastaava tilanne on tuttu aikuisille suunnatuista draamaelokuvista, joissa hienovarainen viite voi olla aikuisen kokemusmaailman omaavalle hyvin puhutteleva, mutta taas kokematon lapsi ei saata viitettä vielä oman kokemustensa perusteella hahmottaa ollenkaan. Turhat ikärajat eivät ole viranomaisen näkökulmasta lain hengen mukaisia, eivätkä palvele lasten vanhempia.

Vaikka Dave Lindholm aikoinaan kansaa vakuuttelikin tupakan ja villien naisten huumaavasta vaikutuksesta, eivät niistä kumpikaan ole peruste elokuvan ikärajalle, ja alkoholikin vain liian nuorissa käsissä.

Anne Lind

Kirjoittaja toimi erityisasiantuntijana KAVIssa 2013–2015.