Kielitaito luo pohjan mediataidoille

Suomessa asuu kohta puoli miljoonaa muualta saapunutta ihmistä, jotka ovat tulleet maahan eri syistä ja eri vaiheessa elämäänsä. Uuden kotimaan ihmiset, ilmasto, kulttuuri ja kieli ovat haasteita, joihin täytyy perehtyä kotoutuakseen mahdollisimman pian. Yhteiskunta tarjoaa opastusta, mutta erityisesti kieliongelmissa tukea saadaan usein kokeneemmilta maanmiehiltä.

Kielitaito on myös yksi syy siihen, miksi kantaväestö ja maahanmuuttajat elävät erillisissä mediakuplissa.

Kaiken uuden ja hämmentävän keskellä vanhan kotimaan uutiset kiinnostavat edelleen, sillä ne luovat siteen kotiin ja taakse jääneeseen perheeseen. Toisia saattaa painaa syyllisyys omasta selviytymisestä, joten television ja internetin välityksellä seurataan kotimaan kuulumisia ja pohditaan, kuinka tutuilla mahtaa mennä. Tuttuun kieleen ja kanaviin on helppo turvautua.

Maahanmuuttajat eivät monesti tunne suurta kiinnostusta suomalaista mediaa kohtaan, sillä uutisaiheet eivät tunnu muualta tulleen näkökulmasta tärkeiltä eikä kielitaito riitä ymmärtämiseen. Jos oma kotimaa esiintyy uutisissa vain uusien taisteluiden tai poliittisten kriisien kautta, monipuolisemmat tietolähteet haetaan muualta.

Jaettuja hetkiäkin on. Suuret urheilutapahtumat, talvilajeja lukuun ottamatta, keräävät television ääreen kantaväestön ohella myös maahanmuuttajia. Silloin voi kannustaa ja nähdä positiivisessa yhteydessä omia maanmiehiä ilman, että kielitaito rajoittaa seuraamista. Myös omaa kulttuuria ja uskontoa käsittelevät aiheet valtamediassa kiinnostavat. Esimerkiksi Yleltä oli taannoin hyvä veto näyttää Ramadanin aikaan Islamin synnystä ja Ramadanin historiasta kertovaa dokumenttisarjaa. Ohjelma keräsi paljon muslimikatsojia, vaikka se esitettiin suomeksi.

Yhteinen mediajulkisuus ja eri ryhmien huomion herättäminen ovat tärkeitä asioita siksi, että Suomi on kovaa vauhtia siirtymässä digitaaliseen maailmaan. Viranomaisten palveluita viedään yhä enemmän nettiin ja siitä tulee jatkuvasti merkittävämpi tiedonkulun väline. Vain omia perinteisiä medioitaan seuraamalla maahanmuuttajat eivät saa riittävästi tietoa heitä koskettavista asioista.

Tämä ongelma ei rajoitu pelkästään maahanmuuttajiin, vaan se koskettaa myös ikääntyvää kantaväestöä. Huomiota ja tukea tulisi suunnata vanhemmalle polvelle alkuperästä riippumatta, jotta he pysyvät mukana yhteiskunnan kehityksessä ja saavat valmiudet omien asioidensa hoitamiseen. Nuoriso on paremmassa asemassa, sillä he oppivat perustiedot jo koulusta. Toisen polven maahanmuuttajien mediankäyttö ei juuri poikkea tavallisten suomalaisten mediankäytöstä, koska uudet jutut ja ilmiöt leviävät nopeasti nuorison keskuudessa.

Yhdessä asiassa maahanmuuttajanuoret ovat kuitenkin eriarvoisessa asemassa. Heidän vanhemmillaan ei välttämättä ole keinoja tukea nuoria ongelmatilanteissa tai valvoa heidän mediankäyttöään. Huonolla kielitaidolla varustetut vanhemmat eivät tunne lastensa käyttämiä medioita eivätkä sen vuoksi ehkä ymmärrä huolestua nuorten kokemista asioista tai edes tiedä mitä heidän lapsensa tekevät netissä. Kuitenkin nämä kohtaavat samoja asioita kuin tavalliset suomalaiset lapset ja nuoret. Tämä voi altistaa vaaroille, jos esimerkiksi koulussa ei huomioida erilaisia lähtökohtia ja vanhempien kykyä osallistua.

Maahanmuuttajien kiinnostusta valtamediaa kohtaan voi kasvattaa antamalla tilaa eri taustaisille puhujille muulloinkin kuin maahanmuuttokysymyksissä. Ravistelemalla asetelmaa, jossa suomalaisessa mediassa puheenvuoroja käyttävät lähinnä kantasuomalaiset, voidaan tehdä yhteisistä asioista kiinnostavia myös maahanmuuttajille ja vahvistaa kuvaa etnisesti monipuolisesta Suomesta.

Abdirahim “Husu” Hussein
mediapersoona, poliitikko