Mitä rahoittajat haluavat? Terveiset Mediakasvatusfoorumista

Tänään torstaina on vietetty työntäyteistä päivää Helsingin Ruoholahdessa, kolmannessa Mediakasvatusfoorumissa, jota MEKU järjestää ensimmäisen kerran osana Kansallista audiovisuaalista instituuttia. Aiheena on ollut hankkeet: foorumin yhteydessä julkaistiin KAVIn tekemä selvitys opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) rahoittamista mediakasvatuksellisista hankkeista. Alla on koottu myös hieman rahoittajapaneelin mietteitä.

KAVIn apulaisjohtaja ja mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikön tulosaluepäällikkö Leo Pekkala avasi foorumin kiittelemällä OKM:n tulevaisuuskatsausta, jossa mediakasvatus on vahvasti esillä:  ”Kulttuuripolitiikan näkökulmasta digitaalisiin sisämarkkinoihin liittyy myös kansalaisten kyky toimia digitaalisessa ympäristössä, verkkoympäristön turvallisuus ja medialukutaidon edistäminen.”

Myös Euroopan Unionissa mediakasvatus puhututtaa: audiovisuaalisten mediapalvelujen direktiiviä uudistetaan ja Pekkala on mukana eurooppalaisessa Protection of Minors -ryhmässä, joka myös huomioi mediakasvatuksen.

Avauksen jälkeen esiteltiin hankeselvitys, jonka lähtökohtana oli antaa kokonaiskäsitys mediakasvatuksen hanketoiminnasta Suomessa. Kentän laajuus ja monimuotoisuus sekä selvitykseen käytettävissä olleet resurssit rajasivat sen kuitenkin käsittämään opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan rahoittamat, laajat hankkeet. OKM:n rahoitus valikoitui sen merkittävän roolin takia selvityksen kohteeksi.

Selvitystä työstänyt Lauri Palsa kertoi, että tavoitteena oli muun muassa tehdä näkyväksi hanketyötä, tuoda esiin erilaisia toimintatapoja ja yhteistyömahdollisuuksia sekä antaa eväitä tulevaisuuden hanketyön suunnitteluun.

Aiheen käsittely jatkui paneelikeskustelulla, johon oli kutsuttu rahoittajia kertomaan, millaisia hankkeita he rahoittavat ja mitä he toivovat hankkeilta tulevaisuudessa. Mukana olivat kulttuuriasiainneuvos Laura Mäkelä opetus- ja kulttuuriministeriöstä, avustusvalmistelija Timo Mulari Raha-automaattiyhdistyksestä (RAY), suunnittelija Olli Vallinheimo Suomen kulttuurirahastosta ja opetusneuvos Elisa Helin Opetushallituksesta (OPH).

OKM on tukenut mediakasvatusta runsaat 10 vuotta. Alun kokeilevasta otteesta näkökulma on laajentunut, ja tukitoiminta on myös synnyttänyt paljon uutta kentälle, mm. Mediakasvatusseuran. Alkuvaiheessa myös kyseltiin kovasti, kuka tätä kenttää johtaa. Koska kenttä on monipuolinen ja koko ajan muutoksessa, tajuttiin myös ministeriössä, ettei sitä voi ottaa täysin haltuun. Tärkeää on elää sovussa. Nyt kolmatta vuotta on olemassa myös MEKU, eräänlainen ”mediakasvatuksen puhelinnumero”, joka ei sekään ”omista” mediakasvatusta vaan on kentän tukena.

Suomessa tuetaan paljon aivan pienimpien lasten mediakasvatusta, mikä on herättänyt kiinnostusta ja kiitosta kansainvälisesti, sillä harvassa maassa mediakasvatusta suunnataan alle peruskouluikäisille – Suomen lisäksi kuulemma lähinnä Etelä-Koreassa.

Opetushallituksen Helin sanoi yllättyneensä KAVIn  hankeselvityksessä OPH:n rahoittamien hankkeiden määrästä, mitä selittää selvityksen rajaus laajoihin hankkeisiin. OPH rahoittaa nimenomaan valtakunnallisia hankkeita. Monet hankkeet ovat edelleen yhden organisaation vetämiä, vaikka OPH – kuten muutkin rahoittajat – kannustaa mielellään yhteistyöhön ja verkostoitumiseen.

Aivan erilainen profiili on Suomen kulttuurirahastolla, jonka hakuaika on parhaillaan käynnissä: he tukevat pieniä, paikallisia hankkeita, esimerkiksi maakuntarahastojen kautta. Suoranaisia mediakasvatukseen keskittyviä hakuja ei ole, mutta mediakasvatukselliset hankkeet voivat saada rahoitusta erinäisistä ohjelmista. Hakijat valitsevat hakiessaan myös hakualan (esim. viestintä, kasvatustiede, elokuvataide), minkä perusteella valikoituu hakemusta arvioivat asiantuntijat.

Raha-automaattiyhdistyksellä ei myöskään ole erityistä kanavaa mediakasvatuksen hankkeille, mutta mediakasvatus voi hyvin olla osana RAY:n rahoittamaa hanketta. Heille on myös tärkeää paikallisuus ja hyvin mietitty kohderyhmä – ehdottomasti jo suunnitteluvaiheessa.

Keskusteluissa nousi esiin muun muassa päällekkäisyyksien välttäminen. Panelistit toivoivat näkevänsä uudenlaisia hankkeita ja he pyrkivät myös jonkin verran keskustelemaan muiden rahoittajien kanssa, jotta pysyvät kartalla siitä, mitä muut rahoittavat. Useampi myös mainitsi, että hankkeiden seurantaan halutaan panostaa jatkossa yhä enemmän.

Lopuksi panelisteilta kysyttiin, millainen on hyvä hanke ja millaisia hankkeita he haluaisivat tulevaisuudessa nähdä:

Helin OPH:sta totesi, hankkeiden vaikuttavuuden ja tulosten mittaamiseen halutaan kiinnittää huomiota. OPH ei halua ”pyöriä pirstaleisessa hankemaailmassa”, vaan tukea kokonaisvaltaista kehittämistoimintaa. Helinin mukaan hyvä hanke voisi esimerkiksi vastata muuttuvaan opettajuuteen ja oppimisen haasteisiin.

Vallinheimo Suomen kulttuurirahastosta myös toivoi hankkeilta vaikuttavuutta ja jatkuvuutta – vaikka he eivät rahoitakaan pysyvästi hankkeita, vaan saattavat niitä alkuun. Yhteistyö on myös heille tärkeää, ja Suomen kulttuurirahasto voi olla hyvin osarahoittajana isommassa hankkeessa. Tärkeää on kuunnella, mitä ympäröivä maailma viestii ja tarvitsee.

Mulari Raha-automaattiyhdityksestä toivoi, että saisi nähtäväkseen jotain uutta – paljon toimintaa on jo olemassa ja siitä on helppoa löytää tietoa. Toiminnalla täytyy olla myös tarve ja se pitää perustella ymmärrettävästi. Hankkeen tavoitteen tulisi olla selkeä ja lähtöisin kohderyhmästä. Myös tavoitteiden saavuttamisen arviointia tulisi miettiä jo suunnitteluvaiheessa.

Mäkelä OKM:stä toivoisi, että hakija osaa nähdä itsensä osana kenttää ja tietää mitä muut tekevät. Hän huomautti, että yhteistyö tärkeää myös, koska raha ei ainakaan lisäänny lähitulevaisuudessa. Suuri paradoksi on se, että uutta pitäisi syntyä koko ajan, mutta mediakasvatusta pitäisi samalla myös vakiinnuttaa. Tämä nostettiin myös yleisökeskustelussa uudelleen esille: pysyvien työsuhteiden luominen on myös tärkeää mediakasvatuksen parissa.

OKM tukee hankkeita, jotka ovat taloudellisesti vakaalla pohjalla, sillä valtioavustus ei voi olla 100-prosenttista. Parhaillaan mietitään sopivaa suhdetta haettuihin ja myönnettyihin määrärahoihin: pitäisikö tukea vähemmän hankkeita, mutta suuremmilla summilla? Valtiontalouden kannalta pienet avustukset ovat riskirahaa ja siksi hakijoilta vaaditaan tarkkaan mietittyjä budjetteja.

Yleisökeskustelussa huomautettiin, että mediakasvatuksen vaikuttavuus ei ole aina mitattavaa: laadullisen vaikuttavuuden arviointi on vaikeampaa. Helin totesi, että OPH:lla on hakemuksia arvioimassa laaja paneeli, jossa asiantuntijat katselevat hankkeen laatua eri näkökulmista. Ongelmana voi myös olla, että laadullista vaikuttavuutta ei kerrota hakemuksessa selvästi. Ohjaako oletettu toive mitattavista tuloksista liikaa hankehakemusten kirjoittamista?

Paneelin jälkeen keskustelut hankkeista jatkuivat foorumin työryhmissä, mahistorilla ja pääpuheenvuoroissa – sekä tietenkin kahvitaukokeskusteluissa. Jatkamme hanketyön pohtimista myös täällä blogissa. Osa Medikasvatusfoorumin ohjelmasta tulee esille Kirjastokaistaan, tiedotamme siitä Facebookissa ja Twitterissä. Pidetään #mediakasvatus esillä!

Marjo Pipinen
viestintäassistentti
 

KAVIn työntekijät , MEKU