Sukupolviälyä

Selailin jo yli kymmenen vuotta vanhaa väitöskirjaani ja huomasin siellä seuraavan haastattelukommentin: ”Tämä onkin tää ikäpolvi, mikä on nyt menossa, mikä ei ymmärrä mistään.” Haastateltava puhui tietokoneista ja internetistä. Kiinnostavan kommentista tekee se, että se esitettiin vuonna 1997. Tänä päivänä kuulee aivan samanlaisia lausuntoja siitä, miten vain nuorempi sukupolvi ymmärtää sosiaalista mediaa ja osaa toimia siellä. Puhetapa verkosta ja sukupolvista ei näytä muuttuneen 15 vuodessa lainkaan.

Sukupolvijaottelussa vuosi 1997 on sikäli kiinnostava, että Don Tapscottin (2010) mukaan vuoteen 1997 mennessä (vuosina 1977–1997) syntyneet ovat nettisukupolvea ja vuoden 1998 jälkeen syntyneet ovat Z-sukupolvea, joka on syntynyt suoraan internet-maailmaan. Vaikka vuoden 1997 jälkeen sukupolvet ovat vaihtuneet, ajatus sukupolvien erosta näyttää elävän sitkeästi. Onko kyse siitä, että vanhempi sukupolvi on koko ajan auttamatta jälkijunassa ja vain nuorempi sukupolvi on kykenevä ymmärtävään uusinta verkkomaailmaa? Vai voisiko olla mahdollista, että sukupolvia erotteleva ajatusmalli on vain tapa ajatella ihmisten suhteesta teknologian muutokseen, eikä sillä itse asiassa ole kovin paljon tekemistä varsinaisten sukupolvien verkon käyttötaitojen kanssa?

Voisiko ajatuksen siis kääntää toisinpäin: verkon ei tarvitse olla sukupolvia erotteleva asia. Vaikka eri sukupolvet käyttävät verkkoa eri tavalla, sen ei tarvitse tarkoittaa, että vanhempi sukupolvi on täysin ulkona ja nuoret ovat kuin kotonaan tuossa verkon epämääräisessä rihmastossa. Kukin sukupolvi käyttää verkkoa ehkä omalla tavallaan, mutta jokaisen tapa käyttää verkkoa sisältää hyviä ja merkityksellisiä asioita. Nuorten tapa ei siis olisi se ainoa ”oikea” verkon käytössä.

Sukupolvia voisi vastakkainasettelun sijaan pitää toisiaan täydentävinä. Viime aikoina on puhuttu sukupolviälystä, koska yhteiskunnassa tarvitaan nuorempien ja vanhempien sukupolvien kumppanuutta ja uudenlaista ajattelua (Biggs & Lowenstein 2011). Sukupolviäly tarkoittaa sukupolvien välistä empaattista suhtautumista. Nuoremmat sukupolvet eivät aina osaa arvostaa vanhempien elämänkulun aikana kertynyttä tietoa, vanhemmat sukupolvet eivät puolestaan välttämättä osaa arvostaa nuorten tietoja ja taitoja.

Käytännössä sukupolviälyn toteuttaminen voi olla hankalaa. Nuoremmalla sukupolvella kun on yleensä ymmärrettävä tarve tehdä eroa vanhempaan sukupolveen. Mutta voisiko sukupolviäly lähteä siitä liikkeelle, että me aikuiset tunnustamme nuorten verkon käytön järkeväksi toiminnaksi, josta olemme kiinnostuneita ja josta voisimme oppia. Kaikkea verkon käyttöä ei tietysti pidä hyväksyä, mutta kauhistelun ja moraalisen panikoinnin sijaan voisimme arvostavasti olla kiinnostuneita ja oppivaisia. Ehkä silloin metsä vastaisi niin kuin sinne huudetaan.

Janne Matikainen
yliopistotutkija
Helsingin yliopisto, sosiaalitieteiden laitos

Lähteet:
Biggs, Simon & Lowenstein, Ariela (2011). Generational Intelligence. A Critical Approach to Age Relations. London: Routledge.
Tapscot, Don (2010). Syntynyt digiaikaan. Jyväskylä: Docendo.