Bertrand Tavernier

04.03.2018 - 28.04.2018
Lyonissa vuonna 1941 syntyneestä Bertrand Tavernierista tuli filmihullu jo nuorena. Toimittuaan kriitikkona ja lehdistöattaseana 1960-luvulla Tavernier aloitti ohjaajanuran, joka on vienyt hänet fiktiosta dokumenttiin, aikalaiskuvauksesta historialliseen draamaan ja muusikkoelämäkerrasta thrilleriin. Samalla hänestä on kasvanut ranskalaisen elokuvan suurlähettiläs. Suomalaiselle yleisölle Tavernierin teki tutuksi Aito Mäkinen.

Juhla voi alkaa (Que la fête commence, 1974) oli ironinen historiallinen kuvaus Aurinkokuninkaan jälkeiseltä sijaishallituksen kaudelta 1700-luvun alussa. Hillittömyys pääsi silloin valloilleen tavalla, joka enteili jo monarkian loppua. Mahtavan näyttelijäkaartin kärjessä ovat Philippe Noiret, Jean Rochefort (1930–2017) ja Jean-Pierre Marielle.

Tavernieria kiinnosti science fiction siinä missä historiakin. Katherine Mortenhoen ostettu kuolema (La Mort en direct, 1979) on profeetallinen kuvaus tulevaisuuden televisiosta, jossa seurataan kuolemaa suorana lähetyksenä. Kansainväliseen näyttelijäkaartiin kuuluivat Romy Schneider, Harvey Keitel, Harry Dean Stanton (1926–2017) ja Max von Sydow.

Mestariteoksessaan Auringonpimennys (Coup de torchon, 1981) Tavernier siirsi Jim Thompsonin amerikkalaisdekkarin tapahtumat 1930-luvun Ranskan Länsi-Afrikkaan. Philippe Noiret tulkitsee poliisia, jota pilkataan kohtalokkaasti yli sietorajan. Pierre-William Glenn vangitsi Afrikan hehkuvat värit, ja pääosissa nähtiin myös Isabelle Huppert, Stéphane Audran ja Jean-Pierre Marielle.

Sunnuntai maalla (Un dimanche à la campagne, 1984) oli mestarillinen paluu intiimiin muotoon, kamarielokuvaan. Herbert von Karajan kirjoitti Tavernierille, että tämä oli musikaalisin elokuva, mitä hän oli milloinkaan nähnyt. Pääosassa on taiteilija, joka pitäytyy perinteisessä tyylissä vuonna 1912, keskellä modernismin huippuaikaa, kenties eräänlaisena Tavernierin alter egona.

Round Midnight – keskiyön soundi (1986), Pariisiin 1950-luvulla tulevan mustan amerikkalaisen jazzsaksofonistin kohtalotarina, perustuu lähinnä Bud Powellin elämään, pääosassa Dexter Gordon. Upeimmista bebop-klassikoista koostuvan musiikin sovitti Herbie Hancock, ja huippumuusikkojen soittamat kappaleet kuultiin live-äänityksinä.

Intohimojen keskiaika (La Passion Béatrice, 1987) oli hurja retki pimeimpään keskiaikaan, 1300-luvulle. Ajankuva on järisyttävä. Linnanherran Béatrice-tytär (Julie Delpy) on jo kauan odottanut isäänsä, jota hän ei ole koskaan oppinut tuntemaan, mutta mikä tämä onkaan palatessaan? Sotaherralle on jäänyt päälle halu polttaa, teurastaa ja raiskata.

Daddy Nostalgie (1990) oli jatkoa Sunnuntai maalla -elokuvan hienostuneelle linjalle. Tarina perustui Tavernierin ex-vaimon Colo Tavernier O’Haganin omaelämäkerralliseen aiheeseen, jossa tytär (Jane Birkin) tulee tapaamaan kuolevaa isäänsä (Dirk Bogarde) Rivieralle. Elokuva on omistettu Michael Powellin muistolle.

Syötti (L'Appât, 1995) oli erilainen rikoselokuva, jossa ajankuva oli aitoa ja rikos vailla hohtoa. Päähenkilö on 18-vuotias myyjätär Nathalie (Marie Gillain), joka tekee lisätiliä eskorttina. Nathalien poikaystävä ja tämän kaveri saavat loistoidean ryöstösarjasta, jossa Nathalie toimisi houkutuslintuna.

Tänään se alkaa (Ça commence aujourd'hui, 1999) oli jälleen avaus Tavernierilta: yhteiskunnallinen elokuva, joka vetää rankkuudessaan vertoja Ken Loachille. Pohjoisranskalainen kaupunki on vajonnut lamaan hiilikaivosten sulkemisen jälkeen. Lastentarhan rehtori (Philippe Torreton) ja hänen kollegansa eivät silti lannistu ylivoimaiselta tuntuvan haasteen edessä.

Voyage à travers le cinéma français (2016) -projekti (pitkä elokuva ja 8-osainen televisiosarja) oli suuren cinefiilin sydänverellään toteuttama rakkaudentunnustus oman maansa elokuvalle 1930-luvulta 1960-luvulle. ”Yksi suurimmista dokumenttielokuvista elokuvan historiasta” (Todd McCarthy).

Antti Alanen

Bertrand Tavernierin Voyage à travers le cinéma français -elokuvan innoittamana esitämme myös sarjan ranskalaisia aarteita 1930-luvulta 1960-luvulle.

Kiitos: