Bertrand Tavernierin matka ranskalaiseen elokuvaan

11.01.2018 - 24.04.2018
Bertrand Tavernierin Voyage à travers le cinéma français -elokuvan innoittamana esitämme sarjan ranskalaisia aarteita 1930-luvulta 1960-luvulle.

Tavernier rakastaa elokuvasäveltäjä Maurice Jaubertia, joka sävelsi musiikin myös Jean Vigon klassikkoon L'Atalante (1934). Sen unohtumattomat kuvat ovat runoutta. Kylähäät Normandiassa. Dita Parlon kävely pula-ajan Pariisissa. Puolisoiden vääntelehtiminen sängyissään. Sukellus joen pohjaan. Merikarhu Julesin (Michel Simon) muistojen aarreaitta.

Jean Renoirin Herra Langen rikos (Le Crime de Monsieur Lange, 1936) perustui Jacques Prévertin käsikirjoitukseen, ja tulos oli kansanrintamahengen huomattavimpia ilmauksia. Pihapiirissä, johon toiminta keskittyy, henkilöitä seurataan syvätarkalla linssillä ja 360° panoroinneilla. Jules Berryn esittämä herra Batala on kuolematon roisto kyynisine repliikkeineen.

Renoirin assistenttina aloittaneen Jacques Beckerin raikas Suurkaupungin sävel (Rendez-vous de juillet, 1949) kertoo Pariisin nuorista, jotka löytävät jazzin, eksistentialismin, mustan pörssin, latinalaiskorttelin luolat ja teatterikoulut. Becker lähestyy nuoria avoimin mielin, myöntäen, ettei tunne eikä ymmärrä heitä.

Kaikkien aikojen elokuvamusiikkia kuullaan René Clémentin Kielletyissä leikeissä (Jeux interdits, 1952), jota säestää Narciso Yepesin kiehtova kitarateema. Toisen maailmansodan orpouttama pikkutyttö saa uudeksi kaverikseen pojan, jonka kanssa hän alkaa leikkiä salaisia leikkejä maalaistalon pihamaalla.

Jean Wiener sävelsi tunnusmusiikin Jacques Beckerin gangsterielokuvaan Älkää koskeko (Touchez pas au grisbi, 1953), jossa instrumenttina soi huuliharppu. Iskevässä tarinassa kaksi Montmartren gangsteriveteraania tekee viimeisen suuren keikan. Toiminnan ohella tärkeällä sijalla ovat hiljaiset hetket. Jean Gabin on yhdessä parhaista rooleistaan.

Louis Mallen ensimmäisessä itsenäisessä ohjaustyössä Hissillä mestauslavalle (Ascenseur à l'échafaud, 1958) soi siinäkin mieleenpainuva sooloinstrumentti: Miles Davisin trumpetti. Teos oli läpimurtoelokuva Jeanne Moreaulle (1928–2017), joka nähtiin sivuosassa Älkää koskeko -elokuvassa.

Älkää koskeko -elokuvassa oli toiminut apulaisena Claude Sautet, jonka läpimurtoelokuva Rikolliset (Classe tous risques, 1960) oli sekin mestariteos lajissaan. Ilmaisussa on samaa lakonista pelkistystä kuin Melvillellä, mutta ihmis- ja perhesuhteet painottuvat enemmän.

Tavernier-lemmikiltä Eddie Constantinelta nähdään Kovat kurvit (Une grosse tête, 1961). Ohjaaja Claude de Givray sai siihen käsikirjoittajakumppanikseen François Truffaut’n. Purjelentäjä Eddie karkottaa vanhusta mukiloivat roistot ja ottaa siipiensä suojaan nuoren mikroautotaiturin. Tehdäkseen tästä miehen hän esittelee tämän ”opetustarkoituksessa” ystävättärelleenkin.

Tavernierin uuden aallon suosikkeihin kuuluu Agnès Vardan Cléo viidestä seitsemään (Cléo de 5 à 7, 1961), jossa seurataan reaaliajassa jännityksellä ladattuja tunteja laulajattaren elämässä. «Yritin kuvata, miten ihminen kuolemanpelossa näkee ympäristönsä aivan uusin silmin» (Varda). Vinjeteissä nähdään Michel Legrand, Jean-Luc Godard ja Anna Karina.

Melville ja Sautet ovat ”elokuvalliset kummisetäni”, Tavernier tunnustaa. Melvilleltä nähdään Ilmiantaja (Le Doulos, 1962), käänne-elokuva vaiheeseen, jossa tähdet (tässä Jean-Paul Belmondo) olivat entistä keskeisemmällä sijalla, ja gangsterielokuva kiteytyi uudelle filosofisen pelkistyksen tasolle.

Claude Chabrolkin joutui tekemään valintoja taiteellisuuden ja kaupallisuuden välillä. Siniparta (Landru, 1963) oli hänen tulkintansa Chaplinillakin tutusta sarjamurhaaja-aiheesta. Käsikirjoituksen laati Françoise Sagan, ja Charles Dennerin vastanäyttelijöinä olivat Michèle Morgan (1920–2016), Danielle Darrieux (1917–2017) – ja Jean-Pierre Melville.

Antti Alanen

Keväällä 2018 nähdään myös Betrand Tavernierin retrospektiivi.

Kiitos: