Elio Petri

10.04.2018 - 29.04.2018
”Kouluni olivat kadut, kommunistien solut, elokuva, yleiset kirjastot, työttömien kamppailu, sellit, yhteenotot poliisin kanssa, ikäluokkani taiteilijat – ja elokuvakerhot.” – Elio Petri

Elio Petri (1929–1982) on Italian sodanjälkeisen neorealismin jälkeisen elokuvan keskeisimpiä tekijöitä. 1950-luvulla hän ahkeroi käsikirjoittajana. Ensimmäinen ohjaus Murhaaja saapuu (L'assassino, 1961) syntyi tuottajalegenda Franco Cristaldin suojeluksessa. Murhamysteerin pääosaan, varakkaaksi playboy-antiikkikauppiaaksi onnistuttiin saamaan juuri Ihanan elämän myötä kuuluisuuteen singahtanut Marcello Mastroianni.

Seuraavassa elokuvassa Päivät ovat luetut (I giornati contati, 1962) on paljon samoja piirteitä kuin esikoisteoksessa. Neorealismin ja Ranskan uuden aallon vaikutus näkyy. Päähenkilönä on leskeksi jäänyt putkimies, joka näkee miehen kuolevan liikenneonnettomuudessa. Tapaus vaikuttaa häneen voimakkaasti: hän lopettaa työnsä ja aloittaa elämän.

Kymmenes uhri (La decima vittima, 1965) on 1960-luvun rehevän poptaiteen kyllästämä, Barbarellan ja Modesty Blaisen tyyliin tehty tieteiselokuva. Lähitulevaisuudessa sodat on korvattu laillistetulla murhapelillä. Tietokone on valinnut kilpailijat: Marcello Mastroianni ja jo kymmenettä uhriaan halajava Ursula Andress kohtaavat toisensa televisioidussa spektaakkelissa.

Seuraavissa elokuvissaan Petri kohdisti kameransa urbaaniin rikostrilleriin, joka resonoi silloisen Italian metropolien poliittista ja taloudellista epävarmuutta. Elokuvassa Mafian merkitsemä (A ciascuno il suo, 1966) vasemmistolainen yliopiston professori (Gian Maria Volontè) kieltäytyy pitämästä entisessä sisilialaisessa kotikaupungissaan tapahtunutta kaksoismurhaa pelkkänä perinteisenä kunniarikoksena. Taustalla kajastavat poliittiset vaikutteet.

Elokuvassa Epäilyksen yläpuolella (Indagine su un cittadino al di sopra di ogni sospetto, 1969) Petri kohdisti kameransa tuolloin oraalla olevaan urbaaniin rikostrilleriin jossa heijastui Italiaa valtoimenaan riivaamat poliittiset ja taloudelliset epävarmuudet. Poliisipäällikkö (Volontè) murhaa naisystävänsä (Florinda Bolkan) ja johtaa oman rikoksensa tutkintaa. Tunnelmaa luo Ennio Morriconen musiikki.

Pasi Nyyssönen