Elokuva ja psyyke: Lapsi oudossa maailmassa

16.03.2018 - 23.03.2018
“Tällä studiolla me tiedämme vain yhden asian: sen, että olemme kaikki kerran olleet pieniä lapsia.” – Walt Disney

Kaikkien aikojen parhaisiin brittielokuviin kuuluu Valheitten talo (The Fallen Idol, 1948), ohjaaja Carol Reedin ja kirjailija Graham Greenen ensimmäinen yhteinen mestariteos, Kolmannen miehen edeltäjä. Jännitys siinä perustuu siihen, miten lapsen herkät käsitykset aikuisten maailmasta voivat koitua kohtalokkaiksi. Pääosissa ovat Ralph Richardson ja Michèle Morgan (1920–2016).

Minkään maan elokuva ei ole kuvannut lapsuutta syvällisemmin kuin Iranin. Abbas Kiarostamin (1940–2016) kansainvälinen läpimurtoelokuva Missä on ystävän talo? (Khaneh-je doost kojast?, 1987) on tarina koulupojasta, jonka on ehdittävä vaihtaa ystävänsä kouluvihko ennen kuin on liian myöhäistä. Pieni tarina käsittelee suuria asioita, maalaa kuvan kokonaisesta yhteisöstä ja avaa oven pyhyydelle.

Michael Haneken Valkoinen nauha (Das weisse Band, 2009), “tarina saksalaisesta lapsuudesta”, synkkä kuvaus ”pahuuden alkujuurista” pohjoissaksalaisessa kylässä ennen ensimmäistä maailmansotaa, voitti Kultaisen palmun Cannesin elokuvajuhlilla. Valkoisen nauhan saavat lapset puritaaniselta pastorilta muistutuksena alkuperäisestä viattomuudestaan.

Antti Alanen

Yhdestoista Elokuva ja psyyke -symposiumi järjestetään Orionissa 16.–17.3.2018. Seminaarissa esitetään myös Pelikaanimies (2004, ohj. Liisa Helminen), Lumière-veljesten ensimmäiset elokuvat lapsuudesta (1895) sekä Bambi (Walt Disney 1942).