KAVIn ulkomaiset aarteet

18.02.2018 - 12.04.2018
Harva tietääkään, että KAVI on historiansa aikana pelastanut myös arkistohyllyille tiensä löytäneitä alkuperäisiä ulkomaisia filmejä, alkuun analogisesti, viime aikoina digitoiden. Koska suuriruhtinaskunnan aikaisten filmien katoamisprosentti on korkea, pelastaminen on koskenut vanhimmasta päästä alkaen suoraan kaikkea vuoteen 1917 asti ajoitettua.

Vaikka täällä nähdyistä elokuvista on usein saatavilla toisen käden tietoa esimerkiksi lehdistön kautta, filmien versiot, tekstitykset, värit, pituudet, kuvaominaisuudet ja usein jopa itse elokuvat tahtovat jäädä arvoituksiksi. Toisinaan vain omituinen käännösnimi mainoksessa kertoo jotain esitetyn, toisinaan ei tiedetä siitäkään.

KAVIn pelastekopioitujen filmien ansiosta meidän on mahdollista nähdä viidessä esityksessä sellaista, mitä täällä on varmuudella esitetty, mahdollisimman pitkälle siinä asussa kuin se on täällä aikanaan nähty. Konsensuksen mukaan maailmasta ei löydy kahta täysin samanlaista alkuperäiskopiota varhaisilta ajoilta. Kaikki nyt esitettävä on siten tavalla tai toisella uniikkia.

1) Pitkä elokuva vakiinnuttaa asemansa. Aloitamme kauan kadonneeksi otaksutulla Robert Wienen komedialla Hänen ylhäisyytensä yksityissihteeri (Der Sekretär der Königin, 1916), jonka uusi ensi-ilta nielaisee koko ensimmäisen, pitkän elokuvakomedian läpimurrosta todistavan esityksen. Kyseessä on esimerkki elokuvasta, josta tähän asti ei maailmanlaajuisesti ole ollut jäljellä mitään esittämiskelpoista. Myös Suomesta löytynyttä kopiota pidettiin pitkään katkelmana, joten sen ajoittamisella ja tunnistamisella ei pidetty kiirettä. Tarkempi syyni osoitti ainoan tiedetyn alkuperäiskopion kokonaiseksi.

2) Taistelu editoriaalisesta kontrollista. Toisessa näytöksessä koukkaamme ajassa taaksepäin 1800-luvun kautta ihmettelemään kiertävien masinistien editoimia filmirullia ennen kuin editoriaalisesta kontrollista käydyn taistelun voitto ratkesi lopullisesti elokuvatuottajien eduksi.

3) Maailman suurin elokuvayhtiö Pathé. Kolmannessa esityksessä keskitymme taistelun ylivoimaiseen voittajaan, maailman suurimman elokuvayhtiön Pathén täkäläisistä maisemista löytyneisiin elokuva-esimerkkeihin ajalta, kun elokuva siirtyi vartavasten rakennettuihin teatterisaleihin, mistä lähtien konehuoneisiin alkoi unohtua nimettömiä filmirullia.

4) Varhainen kansainvälinen kilpailu. Elokuvan muut tuottajat pääsevät esille neljännessä esityksessä, jossa kansainvälisen kilpailun vaikutuksesta pyritään sekä erottautumaan että yhdenmukaistumaan samalla kun uusiutumista säätelee filmimyynnin jälkimarkkinoiden korvautuminen vuokraamisella.

5) Kansainvälisessä yhteistyössä valmistuneet pelaste-editiot: tapaus Chaplin. Viidennessä esityksessä keskitymme elokuvan pelastamisessa arkistojen välisiin yhteistyökuvioihin Chaplinin Keystone-filmien myötä. Hänen ensimmäisen tuotantovuotensa (1914) elokuvista on oikeastaan jäljellä vain fragmentaarisia kopioita, joista Bolognassa ”kasattiin” uusia editioita mm. viiden Suomesta löytyneen kopion avulla, vaikka jonkun mielestä uudet editoinnit ovat yhä valistuneita arvauksia.

Elokuvakopioiden säilyminen kontrolloimattomissa olosuhteissa perustuu yleensä sattumaan. Niiden löytyminen edellyttää seuraavaa sattumaa ja kopion tulossa arkistoon voi olla kyse kolmannesta. Sattumakriteeriin perustuvan ohjelmiston tarjoama läpileikkaus on vain yksi näkökulma menneisyyteen. Mutta: sattuma on nero.

Juha Kindberg