Nick Cave

10.01.2018 - 08.04.2018
Australialainen Nick Cave tunnetaan erityisesti muusikkona, Birthday Partyn (1978–1983) ja siitä Lontoossa muodostetun Nick Cave & The Bad Seeds -yhtyeen keulahahmona. Musiikin ohella Cavella on sydän syrjällään myös elokuvan suuntaan. Hän on tehnyt musiikkia elokuviin, useimmiten yhtyeensä Bad Seedsin jäsenten (Blixa Bargeld, Mick Harvey ja Warren Ellis) kanssa.

Nick Cave on kertonut nauttivansa elokuvien katsomisesta ja maininnut useaan otteeseen elokuvan olevan hänelle läheisin taiteenmuoto. ”Elokuvilla tuntuu olevan voimakkain vaikutus minuun” hän on todennut. Caven musiikissa korostuukin melodramaattinen tunnelma jota höystävät Caven visuaaliset ja kerronnalliset sanoitukset. Caven elokuvamusiikkituotanto ei ole määrällisesti suuri, mutta kiinnostuksesta kertoo jotakin se, että se on jatkunut säännöllisesti 30 vuoden ajan.

Uli M. Schuppelin The Road to God Knows Where (1990) dokumentoi Caven ja hänen yhtyeensä Amerikan kiertuetta vuonna 1989. Lopussa on kohtaus jossa Cave lukee elokuvakäsikirjoitusta, puhuu tapaamisesta Orion-tuotantoyhtiön edustajan kanssa ja julistaa: Hollywood! Täältä tullaan.

Caven elokuvaura oli kuitenkin alkanut jo hieman aiemmin John Hillcoatin esikoisohjauksessa Ghosts… of the Civil Dead (1988). Cavella on pieni cameo-rooli psykopaattina ja panos elokuvan käsikirjoitukseen ja musiikkiin. Elokuva aloitti Caven pitkäaikaisen yhteistyön Hillcoatin kanssa.

The Proposition (2005) on Caven varsinainen debyytti käsikirjoittajana. Ohjaaja Hillcoat oli hautonut aihetta toista vuosikymmentä, mutta vasta Caven mukaantulo sai vauhtia 1880-luvulle sijoittuvaan armottomaan aussi-Westerniin.

Karheassa kieltolakielokuvassa Laittomat (Lawless, 2012) kolme veljestä pyörittää menestyvää pontikkatehdasta. Hillcoat ohjaa ja käsikirjoitus on Caven kynästä, samoin musiikki.

20,000 Days on Earth (2014) kuvaa rock-muusikon pitkän päivän matkaa yöhön, yhtä päivää rock-muusikon elämässä aamun heräämisestä yöhön. Sundancessa palkitussa elokuvassa draama ja fiktio nivoutuvat oivallisesti toisiinsa.

Cormac McCarthyn kirjaan pohjaavan Tien (The Road, 2009) pääosassa on Viggo Mortensen. Apokalyptisen postwesternin miljöö on kuin Stalkerista. Maailmaa on kohdannut suuronnettomuus, joka on jättänyt jälkeensä pystyyn kuolleita puita ja pilaantunutta maata. Elämä on toisaalla. Sitä etsivät isä ja poika.

Albert Camus’n tekstiin pohjaavassa elokuvassa Far from Men (Loin des hommes, 2014) on westernin kaikuja mutta kyseessä on Algerian itsenäistymiskamppailu 1950-luvulla. Daru (Viggo Mortensen) on ex-sotilas, nykyinen opettaja syrjäisessä vuoristokoulussa. Toisena päähenkilönä on murhaaja joka Darun pitäisi toimittaa viranomaisille. Nick Caven ja Warren Ellisin musiikkia on siroteltu tarkkoina täsmäiskuina pitkin elokuvaa.

One More Time with Feeling (2016) on surutyön tulos. Heinäkuussa 2015 Caven huumaantunut Arthur-poika kuoli pudottuaan kalliolta. Cave uppoutui musiikkiin.

Pasi Nyyssönen