Slovakian uusi aalto

08.02.2018 - 24.02.2018
1960-lukua pidetään Slovakian elokuvan kulta-aikana. Sodankylän elokuvajuhlilla vuonna 2015 tuli selväksi, että uuden aallon slovakialaiset klassikot ovat yhtä huipputasoisia kuin tshekkiklassikotkin, joiden varjoon ne ovat aiheetta jääneet.

Štefan Uherin elokuvaa Aurinko verkossa (Slnko v sieti, 1962) pidetään Tshekkoslovakian uuden aallon esteettisenä edelläkävijänä. Se on levoton ja kiehtovan sytyttävä sekoitus esteettisesti hyvin erilaisia aineksia: erittäin raaka dokumentaarinen realismi kohtaa tyylittelyn, jossa soi vieraantuneisuuden blues.

Peter Solan lienee Slovakian 1960-luvun mestareista monipuolisin: hän muutti estetiikkaansa joka projektissa ja loi silti yhtenäisen tuotannon. Ennen kuin yö on ohi (Kým sa skonči táto noc, 1965) on omalaatuinen työ sikäli, että se on kunnianosoitus toisen maan, Puolan, uudelle aallolle. Asetelma on sinänsä pelkistetty: yksi yö, hotellin baari, ryhmä ihmisiä kohtaa ja tappelee eikä luultavasti enää milloinkaan kohtaa toisiaan.

Lohikäärmeen paluu (Drak sa vracia, 1967) on Eduard Grecnerin tunnetuin työ. Kauan sitten vuoristokylää kohtasi luonnononnettomuus. Syntipukki löytyi heti: savenvalaja, jonka lempinimi on Drak (= Lohikäärme). Kyläläiset tuhoavat hänen elämänsä, mutta kun aikaa kuluu, Drak palaa. Kun sankaritekokaan ei pehmennä kyläläisten sydämiä syntyy synkkä idylli, syvällä, sointuvalla äänellä laulettu balladi ihmiskunnan tilasta. Allegoria sivullisista ja ennakkoluuloista on masentavan ajankohtainen.

Dušan Hanákin Kuvia menneestä maailmasta (Obrazy starého sveta, 1972) lienee legendaarisin Nova vlnan loppuvaiheen hyllytetyistä elokuvista, helmi, jota on mahdotonta luokitella, sillä se ei ole fiktio eikä dokumentti vaan lumoava hybridi joka kertoo outoja elämäntarinoita ihmisistä, jotka eivät sovi normeihin. Innoittajana olivat kuuluisan taiteilijan Martin Martincekin valokuvat Slovakian peräkyliltä.

Elias Havetta on Slovakian Nyrki Tapiovaara: ainutlaatuinen innovaattori, joka jätti meidät liian nuorena. Ja häneen Nova vlnan slovakialainen siipi päättyy. Villejä liljoja (L'alie pol'né, 1972) kertoo suuren tuhon jälkeisestä ajasta: ensimmäinen maailmansota on ohi, ja eloonjääneet harhailevat vitaalisuutensa kadottaneina. Kuitenkin tämä on hilpeä, maanläheinen ja värikäs elokuva.

Olaf Möller

Kiitos: